Aineisto

Lajisto

Kartasto pyrkii sisältämään Suomen luonnonvaraisten putkilokasvien kaikki heimot, suvut, lajit, alalajit, muunnokset ja risteymät. Kaikista näistä ei tietokannassa tosin ole lainkaan määritykseltään ja / tai neliöpeninkulmatason paikannukseltaan varmoja havaintoja eikä niistä siten ole myöskään karttaa. Suvuissa Hieracium, Pilosella ja Taraxacum sekä apomiktisissä leinikkilajeissa on toistaiseksi nähtävillä vain suku- ja ryhmätason karttoja.

Joukko muitakin kasveja on jouduttu käsittelemään ryhminä. Näin on ollut pakko menetellä etupäässä siksi, että kirjallisuus- ja arkistotiedoista on monesti mahdoton tarkoin selvittää, mitä nykyisen käsityksen mukaisista lajeista tai muista taksoneista kulloinkin on tarkoitettu. Ryhmien näytteistäkin osaa on usein mahdotonta määrittää lajilleen, ja myös atlasaineistossa hankalia lajipareja ja -ryhmiä on varsin usein käsitelty kollektiivisesti. Atlaskartoitus aloitettiin vuonna 1985, jolloin havaintoja kirjattiin Retkeilykasvion ensimmäisen tai toisen painoksen mukaisella nimistöllä. Monet silloin alajeina tai muunnoksina käsitellyt taksonit on sittemmin katsottu lajitasoiksi.

Esimerkiksi lajin Ranunculus sceleratus alalajit, subsp. reptabundus ja subsp. sceleratus, on myöhemmin nostettu lajeiksi Ranunculus reptabundus ja R. sceleratus. Tällaisissa tapauksissa näytetään vain ryhmän ja siihen kuuluvien lajien levinneisyyttä esittävä pistekartta. Lajitason pistekartat ovat näissä tapauksissa usein erittäin puutteellisia, koska niihin on sisällytetty vain kuhunkin lajiin varmuudella kuuluvat havainnot. Esimerkiksi sammakonleinikin (Ranunculus reptabundus) kartassa näkyvät sekä tuolla nimellä sekä R. sceleratus subsp. reptabundus -nimellä tehdyt havainnot, mutta paljon yleisemmän konnanleinikin (R. sceleratus) kartassa näkyvät R. sceleratus subsp. sceleratus -havaintojen lisäksi vain ne R. sceleratus -nimellä tehdyt havainnot, joiden yhteydessä havainnon tekijä tai näytteen määrittäjä on selvästi ilmoittanut käyttäneensä sellaista taksonirajausta, jossa R. sceleratus ja R. reptabundus ovat kaksi eri lajia. Pelkät R. sceleratus -havainnot ilman taksonirajausta ilmaisevaa kirjallisuusviitettä näkyvät vain ryhmän kartassa. Jos taas aiemmin erillisinä lajeina pidettyjä taksoneita on yhdistetty niin lajitasolle on pystytty laskemaan yleisyysarvio.

Tieteelliset, suomen- ja ruotsinkieliset nimet, heimojako ja muut taksonomiset rajaukset noudattavat vuonna 2019 julkaistua Suomen putkilokasvien luetteloa (Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206) ja siihen ennen kesäkuuta 2020 tehtyjä lisäyksiä tai korjauksia, vastaten samalla Suomen Lajitietokeskuksen taksonitietokannassa käytettyjä nimiä. Ne poikkeavat huomattavasti esimerkiksi Retkeilykasvion neljännestä painoksesta, siihen Lutukka-lehdessä v. 2005 esitetyistä muutoksista ja lisäyksistä; (ks. Lutukka 21: 41-85, Lutukka 21: 109-116) sekä kasvien suomenkielisten nimien ontologiasanastosta (KASSU). Kasvikohtaisissa kommenteissa on joskus selitetty nimen rajausta tässä kartastossa ja verrattu sitä esim. Retkeilykasvion nimistöön.

Yleisyyksien laskenta ja tulkinta

Lajien yleisyysarvioiden laskemisen perustana ovat ne kasviatlaskartoituksessa ja muissa hankkeissa vuonna 1985 tai myöhemmin inventoidut neliökilometriruudut, joilta on pyritty luetteloimaan kaikki lajit. Tällaisia ruutuja on aineistossa kaikkiaan 9226 ja ne sijaitsevat 2193 eri neliöpeninkulmalla (tilanne 4.5.2020). Allaolevasta taulukosta käy ilmi eri atlasversioissa laskennassa mukana olleiden kattavien neliökilometrien (A) ja -peninkulmien (B), kartallisten taksonien (C) ja kartoilla yhteensä näkyvien pisteiden lukumäärä (D). Sarakkeessa E on pisteiden määrä lajitason kartoissa. Sarakkeessa F näkyy sellaisten tapausten määrä, joissa jonkin lajin frekvenssiksi on laskettu vähintään 1%. Sarake G kuvastaa sitä, kuinka paljon pisteitä kartoista yhteensä puuttuu sellaisilta ruuduilta, joissa lajille on laskettu vähintään 20% frekvenssi. Viimeinen sarake H kertoo, kuinka paljon kattavasti tutkituilta 1 km x 1 km:n ruuduilta yhteensä on lajitason havaintoja.

VUOSI A B C D E F G H
2019 9226 2193 4850 2098983 1025161 1711945 173926 1609488
2018 9068 2136 4844 2083648 1018775 1848953 174506 1581817
2017 8943 2105 4834 2016401 992304 1843868 190016 1557460
2016 8823 2057 4824 1993797 982773 1893978 193127 1592317
2015 8684 2009 4707 1983552 981301 1888789 201398 1540340
2014 8508 1932 4676 1983552 972791 1874132 205114 1508206
2013 8363 1896 4650 1943275 962196 1862284 210525 1477095
2012 8182 1849 4611 1909175 945574 1851123 218371 1438997
2011 7993 1787 4531 1882934 933251 1815408 220648 1378121
2010 7854 1733 4513 1857290 921470 1811023 227006 1351201
2009 7612 1673 4502 1831154 908078 1794275 236586 1310086
2008 7261 1613 4460 1809338 897241 1778054 242729 1237219
2007 6621 1494 4457 1780616 883186 1756419 249567 1129180
2006 6336 1381 4416 1752018 870003 1745103 248614 1084699
1995 2401 249 1604          
1993 1880 166 1593          

Yleisyys esitetään kartoissa frekvensseinä, jotka ovat välillä 0-100 %. Ne on laskettu kullekin neliöpeninkulmaruudulle erikseen seuraavasti. Kaikki kattavasti tutkitut neliökilometriruudut (ruudut, joilta vuosina 1985 - 2019 on ilmoitettu tehdyn kattava lajilista) otetaan mukaan laskentaan. Kasviatlaksen 2012 vuosiversiosta lähtien näiltä neliökilometriruuduilta on otettu mukaan kaikki vuodesta 1960 lähtien ilmoitetut havainnot, aiemmissa vuosiversioissa vain vuonna 1985 ta myöhemmin tehdyt havainnot. Tällä vuosimuutoksella on parannettu frekvenssilaskennan tilannetta Etelä-Karjalan kaakkoisosassa - muualla muutoksella ei juuri ole vaikutusta. Vuosiversion 2012 laskennasta alkaen on lisäksi poistettu joitakin aiemmin käytössä olleita tarkistuksessa vajavaiseksi osoittautuneita neliökilometrien lajilistoja.

Kussakin tutkitussa neliökilometriruudussa laji joko on tavattu (arvo 1) tai ei ole tavattu (arvo 0). Tähän binääriaineistoon on kullekin lajille sovitettu yleistetty additiivinen malli (GAM), jossa selittävinä muuttujina ovat olleet havaintoruudun pohjois- ja itäkoordinaatit ja niiden yhdistelmä. Sovitetun mallin perusteella on sitten laskettu esiintymistodennäköisyyden ennusteet kaikille yhtenäiskoordinaatiston peninkulmaruutujen keskipisteille. Laskenta on tehty R-ohjelmiston mgcv-paketilla.

Karttojen sävyalueet voidaan tulkita otannan (kasviatlasaineisto) perusteella lasketuiksi lajien esiintymistodennäköisyyksiksi yhden neliökilometrin ruuduissa ja alueellisia yleisyyssuhteita karkeahkosti kuvaaviksi. Joidenkin elinympäristövaatimuksiltaan selvärajaisten lajien yleisyyden alueellisen vaihtelun kuvaamiseen käytetty laskentamenetelmä ei sovellu niin hyvin kuin muille lajeille. Ongelma ilmenee esim. joidenkin yleisten merenrantakasvien kartoissa. Niissä sävyalueet ulottuvat paikoitellen jonkin matkaa sisämaahan, jossa ko. laji ei varmasti kasva. Ilmeisesti ainoa tapa korjata tätä virhettä olisi hyvin tiheä otanta pitkin rannikkoa hiukan sisämaasta, jolloin merenrantakasvien todellisuudessa äkkijyrkät levinneisyysrajat tulisivat kartoissa oikeammin näkyviin. Sisämaahan ulottuvia sävyvyöhykkeitä ei voi leikata poiskaan rantaviivan rikkonaisuuden ja liuskaisuuden tähden. Myös joenvarsilla, radan varsilla ym. nauhamaisissa ympäristöissä kasvavilla lajeilla yleisyyden kuvaaminen käytetyllä menetelmällä on ongelmallista.

Usean lajin yleisyysvaihtelu kartassa on tilkkutäkkimäistä. Osittain tämä selittyy lajien tuntemuksen epätasaisuudella (etenkin poimulehdet, joukko heiniä ja pajuja) ja ehkä joidenkin kasviryhmien (mm. kevätaspekti- ja uposkasvit) havainnoinnin eroilla. Usein syynä on kuitenkin lajin todellinen saarekemainen ja usein myös pienipiirteinen yleisyysjakauma, mikä taas johtuu lähinnä elinympäristövaatimuksista.

Yleisyyden laskentamenetelmä aiheuttaa paikoitellen ylilyöntejä levinneisyysalueiden äärirajoilla, ts. sävyalueet jatkuvat todellisen esiintymisalueen ulkopuolelle. Ilmiötä voitaisiin luonnollisesti korjata tiuhemmalla ruutuotannalla levinneisyysrajan tuntumassa. Tällaisia ylikorostuneita ympäristöään korkeampia yleisyysarvoja näkyy kartoissa erityisesti Ahvenanmaan reunoilla, Suomenlahden uloimmilla ruuduilla, Imatran — Parikkalan -seudulla ja muuallakin itärajalla. Kartoissa ei näytetä yleisyysarvoja niillä Ahvenanmaan, Suomenlahden, Selkämeren tai Perämeren uloimmilla ruuduilla, joista tietokannassa ei ole yhtään putkilokasvihavaintoa. Tämän lisäksi joitakin reuna-alueilla liian korkeiksi katsottuja yleisyyksiä on piilotettu tai niistä on ainakin huomautus lajiluettelossa.

Joissakin tapauksissa laskentamenetelmä tuottaa tunnettujen esiintymien välille nauha- tai laikkumaisia alueita, joille on laskettu ympäristöään hieman korkeampi yleisyysarvio. Tällaisia syntyy etenkin alueille, jossa karttojen laskentaa varten tutkittujen neliökilometrien verkko on vielä varsin harva. Tällaisilla alueilla frekvenssiarvoja on harkiten piilotettu kartoista tai niitä on vähintäänkin kommentoitu lajiluettelossa. Uskottavammissa tapauksissa niitä on kyllä jätettykin karttoihin (esim. Adoxa moschatellina, Ceratophyllum demersum, Hesperis matronalis, Myosotis scorpioides). Samankaltaisia tapauksia syntyy laskennassa joskus myös silloin kun kasvilla on suhteellisen lähekkäisiä tiheähkön esiintymisen alueita. Esimerkiksi Satakunnan rannikon tuntumassa ja Pirkanmaalla kasvaa vaateliaita vesikasveja (esim. Stratiotes aloides), joita ei ole löydetty kasvistollisesti hyvin tutkitulta välialueelta Satakunnan sisäosista. Laskennan tuollaiselle alueelle mahdollisesti tuottama yleisyyslaikku on piilotettu ja lajiluetteloon on lisätty tästä kertova kommentti.

Edellä menetelmän puutteiden yhteydessä todettujen vääristymien lisäksi karttojen sävyalueissa on useita lähinnä aineiston epätasaisesta jakaumasta ja muista ominaisuuksista johtuvia vääristymiä, esimerkiksi:

Monilla kulttuurinseuralaiskasveilla näyttää olevan harvinaisuusalue eteläisellä Etelä-Pohjanmaalla. Useimmiten se johtuu kuitenkin vain siitä, että joukko sikäläisiä atlasruutuja sijaitsee laajalla suoalueella ja niiden ympäriltä ei ole tutkittu ruutuja ihmisen muuntamilta seuduilta. Tietenkin tämä johtaa siihenkin, että lukuisten suokasvien yleisyys taasen liiaksi korostuu.

Vaateliaiden lajien yleisyys saattaa olla yliarvioitu, koska kasvistajat kulkevat mieluummin viljavilla kuin karuilla seuduilla. Toisaalta jokunen kasviatlaksen alkuvaiheen systemaattisen otannan peninkulmaruutukin on sattunut suomalaisittain erityisille kalkkialueille.

Porin seudulla useiden vaateliaiden vesikasvien yleisyys korostuu hiukan liikaa, koska seudun atlasruutukeskittymä on inventoitu arvokkaiden lintuvesien tutkimuksen yhteydessä. Atlasruutujen valikoitumisesta ja vähäisestä määrästä syntyneitä ylikorostuneita vesikasvien paikallisia keskittymiä on myös Pohjois-Hämeen ja Pohjois-Savon rajamailla sekä Savonlinnan - Punkaharjun seudulla.

Havaintoaineiston tulkinta

ALUEELLINEN, AJALLINEN JA LAJISTOLLINEN KATTAVUUS vaihtelee KASTIKKA-tietokannassa paljon. Joiltakin alueilta tietoja on mukana kovin niukasti tai pääosa tiedoista on kovin vanhoja. Ajallisessa luokittelussa ongelmana on kirjallisuustietojen oikea havaintoaika, joka hyvin usein on toinen kuin julkaisuvuosi ja on toisinaan jopa jätetty ilmoittamatta julkaisussa. Tästä syystä aikaluokituskartassa osa havainnoista joudutaan näyttämään harmaana ilman havaintoajankohtaa. Joukosta kasveja on eri tarkoituksiin tallennettu lähes kaikki näytetiedot (mm. useimmat valtakunnallisesti uhanalaiset lajit, monet harvinaiset satunnaiskasvit). Uhanalaisten kasvien kartat ovat kuitenkin usein varsin vajavaisia, koska suuri osa näistä kasveista tehdyistä havainnoista puuttuu Kastikka-tietokannasta. Teoksessa 'Suomen uhanalaiset kasvit' on v. 2012 julkaistu ajantasaisempia karttoja näistä kasveista.

HAVAINTOJEN PAIKANNUSTARKKUUS. Havainnot, joiden paikannus on tietokannassa merkitty epätarkaksi, eivät ole mukana kartoissa. Tämän takia huomattava osa vanhoista havainnoista ei ole kartastossa mukana (mutta voivat tulla Retkeilykasvion eliömaakunnittaisissa kartoissa esiin). Yleisillä kasveilla ruuduista on usein tuoreempia ja tarkempia havaintoja, mutta iso osuus monien viime vuosikymmeninä harvinaistuneiden kasvien vanhoista havainnoista puuttuu kartoista. Toisaalta joidenkin kartoilla näkyvien havaintojen paikannus saattaa olla epätarkka, ja todellinen kasvupaikka voi olla jokin kartalla näytetyn peninkulmaruudun naapuriruuduista. Lajin levinneisyyden yleiskuvaan näillä paikannusvirheillä ei kuitenkaan ole suurta merkitystä, varsinkaan yleisissä lajeissa. Joissakin harvinaisissa kasveissa kiusana on pisteiden "monistuminen" eli samaa esiintymää koskevien havaintojen sijoittuminen kahteen tai useampaan lähiruutuun. Tämä johtuu useimmiten koordinaattien hakemisesta jälkikäteen, missä helpohkosti sattuu pikku virheitä - etenkin siksi, että löytöpaikka on silloin tällöin ilmoitettu enemmän tai vähemmän puutteellisesti ja täsmälleen sama paikkakin monin eri tavoin.

MÄÄRITYSTEN VARMUUS JA TARKKUUS. Määritykseltään epävarmoiksi merkityt havainnot on jätetty kartoista pois. Joissakin lajia alempien taksonien kartoissa tulee esille se, että näytteitä ei ole määritetty tai havaintoja ilmoitettu lajitasoa tarkemmin. Siksi monien tällaisten taksonien (tyypillisesti nimialalajeja ja -muunnoksia) kartat ovat kovin puutteellisia. Sama ilmiö näkyy useiden lajiryhmien kartoissa: vain pieni osa tiedoista voidaan varmuudella sijoittaa tiettyyn ryhmän lajiin, koska ei tiedetä onko havainnoissa ilmoitettua nimeä käytetty laajassa vai suppeassa merkityksessä. Muutamissa tapauksissa nimistön muutosten myötä tietokantaan on voinut syntyä suoranaisia virheitä, joista on erikseen varoitettu karttoihin liittyvissä tekstikommenteissa. Tällaisia tapauksia lienevät ainakin Dryopteris dilatata ja D. expansa, Hierochloë hirta ja H. odorata, Myriophyllum sibiricum ja M. spicatum, Tripleurospermum inodorum ja T. maritimum sekä Potentilla verna.

STATUS. Havainnot viljellyistä kasveista, viljelyjäänteistä sekä kovin lyhytmatkaisista koristekasvikarkulaisista on pyritty karsimaan pois. Viimeisen päälle tämä ei ole mahdollista, sillä havaintotiedot eivät läheskään aina paljasta esiintymän todellista luonnetta. Sitä paitsi viljelykarkulaisuuden määritteleminen on vaikea ja moniselitteinen asia. Toisaalta varsin monet Suomessa luontaisetkin lajit karkaavat istutuksista helposti ja myös luontaisen alueensa ulkopuolella. Tämä voi johtaa luontaisen alueen hämärtymiseen kartoissa. Asiaa on kuitenkin hyvin vaikea oikeaoppisesti korjata, koska kaikkien pisteiden ja myös atlastietojen edes karkea luokitteleminen statuksen mukaan (luontainen, tulokas, karkulainen) lienee mahdotonta ja on usein perin kiistanalaistakin. Useimpien kartaston lajien eliömaakunnittaiset statukset ilmenevät Retkeilykasvion kartoista, joiden tulkinnan avuksi soveltuu erityisesti "Kasvistomme muinaistulokkaat" -julkaisu (Suominen, J. & Hämet-Ahti, L. 1993: Kasvistomme muinaistulokkaat: tulkintaa ja perusteluja. -- Norrlinia 4:1-90). Retkeilykasvion, mainitun muinaistulokasjulkaisun ja myös esim. Suuren Kasvikirjan ja Flora Nordican käyttö rinnan tämän kartaston kanssa auttaa yleensäkin suuresti levinneisyyskuvien tulkintaa.

Kattavasti kartoitettujen neliökilometrien luettelo ja kartta
Tästä voit ladata luettelon (PDF 962kB) ja kartan (PDF 85kB) kaikista kattavasti kartoitetuista yhtenäiskoordinaatiston neliökilometriruuduista, joiden perusteella on laskettu kasviatlaksen lajikohtaiset yleisyysarviot kullekin peninkulmaruudulle.